追いコン

Hei,

Oon ollut lomalaisena nyt vähän yli viikon ja kyllä on pakko sanoa, että hyvää on tehnyt! Oon puuhaillut kaikenlaista, käväisin Hiroshimassa ja Miyajimassa ja palattuani menin kuuntelemaan mun bändiyhdistyksen konserttia. (Mä en osaa kääntää sanaa サークル、help!!) Kyseessä oli siis 追いコン (oikon, lyh. sanasta 追い出しコンパ), joka kirjaimellisesti tarkoittaa ulosajamisjuhlaa. Oikeasti se tarkoittaa sitä, että nyt keväällä valmistuvat esiintyvät viimeistä kertaa. Koska valmistuvia on paljon, niin tapahtuma oli jaettu kolmelle päivälle. Bändit oli muodostettu valmistuvista, jo valmistuneista ja nykyisistä jäsenistä. Nykyiset jäsenet olivat tosi tiukoilla, koska esim. mun bändin Riko-niminen rumpali soitti viikonloppuna yhteensä 26 biisiä.

追いコン opetti mulle tosi paljon japanilaisesta kulttuurista. On vaikea muuttaa sanoiksi kaikkia niitä tunteita, joita opiskelijoita kuunnellessa ja katsellessa tunsin. Iloa, liikutusta, kyyneliä. Vaikka en ole tuntenut näitä ihmisiä kuin vasta puolisen vuotta, niin jotenkin ymmärsin tilanteen. Kerhotoiminta on Japanissa muutakin kuin vain soittamista. Kerhosta muodostuu perhe, turvaverkko koko yliopistoajaksi. Monet tulevat ihan muualta Osakan yliopistoon, eikä heillä välttämättä ole kavereita ollenkaan. Mutta kun he liittyvät kerhoon, niin he löytävät oman ryhmänsä, jonka jäsenenä ahkeroida.

  

Kerhossa monet aloittavat soittamisen ihan nollasta. Näissä kerhoissa ei ole ulkopuolisia opettajia, vaan vanhemmat opiskelijat opettavat nuoria. Ja herranjumala, miten loistavia soittajia heistä on tullut vaan neljässä vuodessa?! Näin konsertissa sanoinkuvaamattoman loistavia esityksiä!



Kaikki tämä yhdessäolo ja rakkaus tiivistyy 追いコン:issa. Neljän vuoden ahkerointi, hauskat ja ei-niin hauskat muistot tulevat pintaan, ja kaikkien bändien soittajilla näkyi tippa jos toinenkin silmäkulmassa. Jo valmistuneet ystävätkin ovat saattaneet tulla takaisin soittamaan yhdessä. 追いコン on täynnä jälleennäkemisiä.

Tosi vaikea kirjoittaa tätä tekstiä, koska sydämessäni mulla on kaikki ajatukset ja tunteet selkeät, mutta kielellisesti en saa niitä esiin. Ei voi muuta sanoa kuin, että oli tosi hienot pari, kolme päivää ja juhlat sen jälkeen oli aika rankat (iltakymmenestä aamuviiteen, palasin kotiin klo 7 urgh)...

Aamun ensimmäisessä junassa oli aika väsynyt tunnelma... :D

Keväällä valmistuva ihana Uki <3 

Liikutuin syvästi tästä konsertista ja olen valmis aloittamaan taas bändihommat. Vaikka olen täällä vain yhden vuoden, niin haluan ahkeroida ihan yhtä paljon kuin muutkin.  頑張ります！

春が来た！

Hups!

Aika on vaan hujahtanut ja viimeisestä kirjoituksestani on jo vierähtänyt aikamoinen tovi. Pahoitteluni! Kevät on täällä Japanissa kiireisintä aikaa, koulut loppuu ja töissä pyritään saamaan kaikki kasaan ennen lomia. Uusi lukuvuosi, työt, kaikki alkaa keväällä toisin kuin meillä Suomessa. Kevätloma on täällä noin kuukauden pituinen ja suunnitelmissa on kaikkea jännää, mm. reissu Tokioon tapaamaan kavereita. Lisäksi tänne on tulossa tärkeitä vieraita Suomesta. J

Mitähän täällä nyt sitten olisi tapahtunut…

Opiskelut on tältä syksyltä pulkassa, jäljellä enää kuumottava 8 minuutin esitelmä mun tutkimusaiheesta eli japanilaisista kummitustarinoista. Loman jälkeen alkaakin sitten kirjoitelman kirjoittelu. Täällä Japanissa on muuten jännää se, että lomillekin annetaan läksyjä… Suomessa lomat on rentoutumista varten, täällä pitää tehdä hommia, nyyh!

Viikonloppuisin olen käynyt erinäisillä keikoilla, joista ei valitettavasti ole kuvamateriaalia. Uusia suosikkibändejä ovat mm. the unknown forecast Nagoyasta, 感覚ピエロ (Kankaku Piero) ja GRIKO täältä Osakasta. Suosittelen!

Tässä yksi lauantai menin parin kaverin kanssa Kankaku Pieron konserttiin, jonka järjesti tv-ohjelma nimeltä 音エモン (Otoemon). Siinä bändien järkkäillessä näytettiin erilaisia videoita, mm. bändien haastatteluja ja esittelyjä. Yhdessä haastattelussa bändeiltä sitten kysyttiin, että mikä on bändin perustamisen jälkeen ollut jännin/omituisin/jne. kokemus. Kankaku Pieron tyypit sitten vastasivat, että kun niiden keikalle tuli kaksi ulkomaalaista tyttöä (toim.huom. alhaalla luki ulkomaalaista kaunotarta hahahaha), jotka puhuivat sujuvaa japania! Vähänkö oli noloa, kun kaikki sitten kääntyivät siellä keikkapaikalla tuijottamaan… No, siinä oli mun 15 sekuntia julkisuudessa. J

Kirjoittelen taas sitten kun on jotain jännää asiaa… ^.^ Tässä sitten kuvia!

Jouluaatto Nagoyassa. Mentiin Michikon ja Hitomin kanssa syömään!

Nagoyan tonttuja

Oli hyvää :)

Opin mikä on dinosaurus japaniksi! 恐竜 (kyouryuu), hirvittävä lohikäärme.

Mentiin bändin kanssa syömään LIHAA.

Tooka Ebisu (十日戎）-niminen matsuri. Osaka on aina ollut kaupankäynnin kaupunki, joten täällä juhlistetaan Ebisu-jumalaa, jotta kaupankäynti sujuisi hyvin.

Nättejä tyttöjä töissä pyhäkössä. :)

Oli paljon porukkaa:

Mentiin eilen Thomin, Erikin ja Kenin kanssa käymään Narassa. Olisi kannattanut laittaa kumisaappaat jalkaan, koska oli ihan hirveä loskakeli ja kengät kastuivat viidessä sekunnissa. Olosuhteet olivat aika karseat, mutta koska oli mukavaa seuraa, niin jäi hyvä mieli koko reissusta!

Thom, Ken ja Erik

Arvaatko mistä eläimistä Nara on kuuluisa?

Aivan oikein! Peuroista! Narassa vipeltää pyhiä peuroja ympäriinsä. 

Oli kiva reissu!