AKB48

Enää pari kuukautta vaihtoa jäljellä. En ole hirveästi kirjoitellut tänne viime aikoina, mutta kirjoitetaanpa tämän viikonlopun huippukohdasta eli AKB48:n, tarkemmin Team K:n konsertista. Kuvauskiellon takia minulla ei ole konsertista kuvia, mutta koitetaan silti. AKB48 on siis bändi, joka koostuu 13-23 –vuotiaista japanilaisista tytöistä. (Team K ainakin, muitakin ryhmiä, jossa on vielä vanhempia jäseniä. Kaikki yhtyeen jäsenet ovat minua nuorempia, mikä sai minut tuntemaan oloni todella vanhaksi…) AKB48 (Akiba 48, Akihabara Tokio) on Yasushi Akimoto -nimisen tuottajan luomus ja se on poikinut monia sisarryhmiä eri kaupunkeihin, esim. NMB48 (Namba 48, Osaka), HKT48 (Hakata 48, Fukuoka), SKE48 (Sakae 48, Nagoya) jne. On myös pari ulkomaalaistakin sisaryhtyettä.

Suhteeni AKB48:n on tosi ristiriitainen. Toisaalta tykkään heidän purkkapop –maailmankuvastaan, mutta toisaalta pidän sitä vähän ahdistavana. AKB48:n myyntivaltti ei nimittäin ole musiikki vaan nimenomaan nuoret tytöt. Ja kohderyhmä on miehet. Sen takia esityksissä on melkein aina seksuaalinen alavire, mikä tarkoittaa käytännössä pikkutuhmia tanssikuvioita, lyhyitä hameita ja tyttöjen välisiä pikkupusuja. Ei söpöissä tytöissä mitään pahaa ole, mutta kun selkeästi alaikäiset tytöt tanssii vähän turhan seksikkäästi, tulee vähän omituinen olo. Suurin osa yleisöstä oli kuitenkin yli parikymppisiä miehiä.

Konsertti järjestettiin Narassa. Ennen konserttia piti näyttää henkkarit ja mennä turvatarkastuksen läpi. Kaikki tarkastettiin metallinpaljastimella ennen kun pääsi konserttisaliin. Aikaisemmin näin ei ollut. Tarkastus tuli vasta sen jälkeen, kun muutama kuukausi sitten AKB:n paria jäsentä puukotettiin kättelytilaisuudessa. Kättelytilaisuudetkin ovat ihan oma juttunsa. Sinne pääsee vain, jos on ostanut monta levyä ja keräillyt niistä saatavia kättelytilaisuuslipukkeita. Luultavasti puukottaja oli siis yhtyeen fani. Mutta miksi joku tekisi idoleilleen niin?

Nojoo. Konsertti itsessään oli  oikein viihdyttävä. Ryhmän tanssiesitykset, laulaminen ja esiintyminen ovat hauskaa katseltavaa, olin itsekin mukana ihan täysillä (en kuitenkaan niin täysillä kuin pari HC-fania vieressä). Kaikilla oli kädessä valosauvat, jotka ovat Japanissa tärkeä osa konserttivarustusta. Pimeässä salissa hehkuvat valosauvat oli kyllä tosi kaunis näky. Mielenkiintoista oli 掛け声 (kakegoe), johon olen törmännyt jo kabukin maailmassa. Kabukissa HC-fanit huutelevat yleisön joukossa silloin kun heidän lempinäyttelijänsä tulee lavalle tai tekee jotain tosi hienoa. Samoin kuin kabuki-esityksessä, myös AKB:n konsertissa HC-fanit huutavat tiettyjä fraaseja tietyissä tilanteissa tai lauluissa. Käsittääkseni on myös tiettyjä tanssiliikkeitä tai valosauvojen heilutustapoja.

Tytöt pitivät selkeästi esiintymisestä ja olivat harjoitelleet todella paljon. Koska bändissä oli tosi monta jäsentä, kappaleiden välissä ei ehtinyt olla pitkiä taukoja, kun seuraava pikkuryhmä jo juoksi lavalle. Oli ihan hauska kokemus ja jos tulee joskus tilaisuus, voisin hyvin mennä uudestaankin. 

AKB48 on viime vuosina muodostunut todella tärkeäksi osaksi japanilaista pop-kulttuuria. Se on ihmeellinen ilmiö, josta saisi vaikka minkälaista kirjoitettavaa, esimerkiksi söpöyden idolisoinnista, naisten ja miesten välisistä valtasuhteista, musiikkibisneksestä, fanikulttuurista jne… Mutta mutta, jätetään tällä kertaa tähän.

Japania lukeville: http://natalie.mu/music/news/121655

                                                                                                                            

東京

Hyvää pääsiäistä!

My personal Jesus - Julie (aka Kenji Sawada) <3

(Vaikka täällä sitä ei kyllä juhlita mitenkään...)

Taas on vierähtänyt tovi viimeisestä postauksesta. Jotenkin sitä on jo niin arkistunut tänne, ettei sellaisia ihmeellisiä tapahtumia niin hirveästi tule vastaan... Tai niihin ei osaa suhtautua mitenkään erityisesti, että ottaisi esim. kuvia.

Kevätloma tuli ja meni. Täällä kävi vieraita sankoin joukoin ja käytiin pyörimässä ympäri tätä Kansain aluetta. Käytiin myös poikaystäväni kanssa Tokiossa, mikä oli toisaalta kivaa ja toisaalta aika rankkaa. Ai miksi? No kun joka päivä piti nähdä väh. 2 kaveria, kun oli niin vähän aikaa... Olisi pitänyt ehkä olla pitempään, mutta seuraavalla kerralla sitten.

Tässä loman aikana tuli myös käytyä katsomassa sumopainia Nambassa ja kabukia Kiotossa. Sumopaini oli tosi hauskaa, tekisi mieli mennä joskus vielä uudestaan katsomaan! Samoin kabuki. Ah, kabukiin mä oon nyt ihan hurahtanut. Käytiin viime viikolla koulun kanssa Shikokulla Konpira-kabukia katsomassa. Toi Kioton teatteri on uusi, mutta toi Konpiran oli vanhanaikainen, puinen teatteri. Siellä piti ottaa kengät pois, kun mentiin sisään ja ovi oli pikkuruinen. Esitys oli myös tosi hieno ja erityisesti yksi näyttelijä jäi mieleen. Onoe Matsuya! <3_<3 Se oli mun lemppari!

Kabukiin hurahtamiseen viittaa myös se, että menen ensi viikolla Kioton Minami-za (南座) -teatteriin tapahtumaan, jossa voi itse kiivetä lavalle ja pällistellä teatteria. En malta odottaa!

Mitäs muuta vielä... Bändihommat jatkuu samaan malliin kuin aikaisemminkin. Parin viikon päästä on taas keikka ja se mielessä me nyt puurretaan. Jotenkin nyt tuntuu helpommalta kuin viime kerralla. Ei jännitä yhtä paljon, vaikka jännittääkin vähän! Ei sillee paniikkimeiningillä kuiteskaan, niin kuin viime kerralla.

Jees. Harjoitukset jatkukoon.

Kuvia Tokiosta! (Varoitus! Näitä on nyt sit ihan hirveesti)

Robottiravintola Shinjukussa. Sisustus oli kyllä aika överi...

 Puolialastomia naisia ja sitä itseään, eli robotteja!

Neonvaloilla koristeltu lentokone ja tankki!

 Oli hauskaa!

Tavattiin Sayuri Shibuyassa! Sayurilla oli synttärit samana päivänä kun tultiin Tokioon :)

Käytiin myös syömässä Asumin ja Beben kanssa!

Matkailijoille neuvo: Roppongi Hillsin näkymä on paljon hienompi kuin esim. Sky Tree tai Tokyo Tower. Plus se maksaa vain noin 1000 jeniä. Ja jos oikein innostuu niin voi käydä Mori Art Museumissa samalla kertaa!

Käytiin Andy Warholin näyttelyssä. Ohessa oli myös kahvila, josta sai tällaisen leivoksen! Nam

Illalla kävin tapaamassa Erikaa, jota en ollut nähnyt sitten viime matkan! Tavattiin sattumalta eräällä keikalla ja siitä se ystävyys sitten lähti kukkimaan. Erika tietää tosi paljon hyviä ravintoloita ja veikin minut tosi hyvään kalamestaan. 

Ja ruokakuvia, nom nom nom

Käytiin vielä keilaamassa Mizuen, Takashin ja Michikon kanssa!

Loppukevennykseksi meidän ihana purikura xD

 Ok, tällaista tällä erää! Moikkelis moi

追いコン

Hei,

Oon ollut lomalaisena nyt vähän yli viikon ja kyllä on pakko sanoa, että hyvää on tehnyt! Oon puuhaillut kaikenlaista, käväisin Hiroshimassa ja Miyajimassa ja palattuani menin kuuntelemaan mun bändiyhdistyksen konserttia. (Mä en osaa kääntää sanaa サークル、help!!) Kyseessä oli siis 追いコン (oikon, lyh. sanasta 追い出しコンパ), joka kirjaimellisesti tarkoittaa ulosajamisjuhlaa. Oikeasti se tarkoittaa sitä, että nyt keväällä valmistuvat esiintyvät viimeistä kertaa. Koska valmistuvia on paljon, niin tapahtuma oli jaettu kolmelle päivälle. Bändit oli muodostettu valmistuvista, jo valmistuneista ja nykyisistä jäsenistä. Nykyiset jäsenet olivat tosi tiukoilla, koska esim. mun bändin Riko-niminen rumpali soitti viikonloppuna yhteensä 26 biisiä.

追いコン opetti mulle tosi paljon japanilaisesta kulttuurista. On vaikea muuttaa sanoiksi kaikkia niitä tunteita, joita opiskelijoita kuunnellessa ja katsellessa tunsin. Iloa, liikutusta, kyyneliä. Vaikka en ole tuntenut näitä ihmisiä kuin vasta puolisen vuotta, niin jotenkin ymmärsin tilanteen. Kerhotoiminta on Japanissa muutakin kuin vain soittamista. Kerhosta muodostuu perhe, turvaverkko koko yliopistoajaksi. Monet tulevat ihan muualta Osakan yliopistoon, eikä heillä välttämättä ole kavereita ollenkaan. Mutta kun he liittyvät kerhoon, niin he löytävät oman ryhmänsä, jonka jäsenenä ahkeroida.

  

Kerhossa monet aloittavat soittamisen ihan nollasta. Näissä kerhoissa ei ole ulkopuolisia opettajia, vaan vanhemmat opiskelijat opettavat nuoria. Ja herranjumala, miten loistavia soittajia heistä on tullut vaan neljässä vuodessa?! Näin konsertissa sanoinkuvaamattoman loistavia esityksiä!



Kaikki tämä yhdessäolo ja rakkaus tiivistyy 追いコン:issa. Neljän vuoden ahkerointi, hauskat ja ei-niin hauskat muistot tulevat pintaan, ja kaikkien bändien soittajilla näkyi tippa jos toinenkin silmäkulmassa. Jo valmistuneet ystävätkin ovat saattaneet tulla takaisin soittamaan yhdessä. 追いコン on täynnä jälleennäkemisiä.

Tosi vaikea kirjoittaa tätä tekstiä, koska sydämessäni mulla on kaikki ajatukset ja tunteet selkeät, mutta kielellisesti en saa niitä esiin. Ei voi muuta sanoa kuin, että oli tosi hienot pari, kolme päivää ja juhlat sen jälkeen oli aika rankat (iltakymmenestä aamuviiteen, palasin kotiin klo 7 urgh)...

Aamun ensimmäisessä junassa oli aika väsynyt tunnelma... :D

Keväällä valmistuva ihana Uki <3 

Liikutuin syvästi tästä konsertista ja olen valmis aloittamaan taas bändihommat. Vaikka olen täällä vain yhden vuoden, niin haluan ahkeroida ihan yhtä paljon kuin muutkin.  頑張ります！

春が来た！

Hups!

Aika on vaan hujahtanut ja viimeisestä kirjoituksestani on jo vierähtänyt aikamoinen tovi. Pahoitteluni! Kevät on täällä Japanissa kiireisintä aikaa, koulut loppuu ja töissä pyritään saamaan kaikki kasaan ennen lomia. Uusi lukuvuosi, työt, kaikki alkaa keväällä toisin kuin meillä Suomessa. Kevätloma on täällä noin kuukauden pituinen ja suunnitelmissa on kaikkea jännää, mm. reissu Tokioon tapaamaan kavereita. Lisäksi tänne on tulossa tärkeitä vieraita Suomesta. J

Mitähän täällä nyt sitten olisi tapahtunut…

Opiskelut on tältä syksyltä pulkassa, jäljellä enää kuumottava 8 minuutin esitelmä mun tutkimusaiheesta eli japanilaisista kummitustarinoista. Loman jälkeen alkaakin sitten kirjoitelman kirjoittelu. Täällä Japanissa on muuten jännää se, että lomillekin annetaan läksyjä… Suomessa lomat on rentoutumista varten, täällä pitää tehdä hommia, nyyh!

Viikonloppuisin olen käynyt erinäisillä keikoilla, joista ei valitettavasti ole kuvamateriaalia. Uusia suosikkibändejä ovat mm. the unknown forecast Nagoyasta, 感覚ピエロ (Kankaku Piero) ja GRIKO täältä Osakasta. Suosittelen!

Tässä yksi lauantai menin parin kaverin kanssa Kankaku Pieron konserttiin, jonka järjesti tv-ohjelma nimeltä 音エモン (Otoemon). Siinä bändien järkkäillessä näytettiin erilaisia videoita, mm. bändien haastatteluja ja esittelyjä. Yhdessä haastattelussa bändeiltä sitten kysyttiin, että mikä on bändin perustamisen jälkeen ollut jännin/omituisin/jne. kokemus. Kankaku Pieron tyypit sitten vastasivat, että kun niiden keikalle tuli kaksi ulkomaalaista tyttöä (toim.huom. alhaalla luki ulkomaalaista kaunotarta hahahaha), jotka puhuivat sujuvaa japania! Vähänkö oli noloa, kun kaikki sitten kääntyivät siellä keikkapaikalla tuijottamaan… No, siinä oli mun 15 sekuntia julkisuudessa. J

Kirjoittelen taas sitten kun on jotain jännää asiaa… ^.^ Tässä sitten kuvia!

Jouluaatto Nagoyassa. Mentiin Michikon ja Hitomin kanssa syömään!

Nagoyan tonttuja

Oli hyvää :)

Opin mikä on dinosaurus japaniksi! 恐竜 (kyouryuu), hirvittävä lohikäärme.

Mentiin bändin kanssa syömään LIHAA.

Tooka Ebisu (十日戎）-niminen matsuri. Osaka on aina ollut kaupankäynnin kaupunki, joten täällä juhlistetaan Ebisu-jumalaa, jotta kaupankäynti sujuisi hyvin.

Nättejä tyttöjä töissä pyhäkössä. :)

Oli paljon porukkaa:

Mentiin eilen Thomin, Erikin ja Kenin kanssa käymään Narassa. Olisi kannattanut laittaa kumisaappaat jalkaan, koska oli ihan hirveä loskakeli ja kengät kastuivat viidessä sekunnissa. Olosuhteet olivat aika karseat, mutta koska oli mukavaa seuraa, niin jäi hyvä mieli koko reissusta!

Thom, Ken ja Erik

Arvaatko mistä eläimistä Nara on kuuluisa?

Aivan oikein! Peuroista! Narassa vipeltää pyhiä peuroja ympäriinsä. 

Oli kiva reissu!