追いコン

Hei,

Oon ollut lomalaisena nyt vähän yli viikon ja kyllä on pakko sanoa, että hyvää on tehnyt! Oon puuhaillut kaikenlaista, käväisin Hiroshimassa ja Miyajimassa ja palattuani menin kuuntelemaan mun bändiyhdistyksen konserttia. (Mä en osaa kääntää sanaa サークル、help!!) Kyseessä oli siis 追いコン (oikon, lyh. sanasta 追い出しコンパ), joka kirjaimellisesti tarkoittaa ulosajamisjuhlaa. Oikeasti se tarkoittaa sitä, että nyt keväällä valmistuvat esiintyvät viimeistä kertaa. Koska valmistuvia on paljon, niin tapahtuma oli jaettu kolmelle päivälle. Bändit oli muodostettu valmistuvista, jo valmistuneista ja nykyisistä jäsenistä. Nykyiset jäsenet olivat tosi tiukoilla, koska esim. mun bändin Riko-niminen rumpali soitti viikonloppuna yhteensä 26 biisiä.

追いコン opetti mulle tosi paljon japanilaisesta kulttuurista. On vaikea muuttaa sanoiksi kaikkia niitä tunteita, joita opiskelijoita kuunnellessa ja katsellessa tunsin. Iloa, liikutusta, kyyneliä. Vaikka en ole tuntenut näitä ihmisiä kuin vasta puolisen vuotta, niin jotenkin ymmärsin tilanteen. Kerhotoiminta on Japanissa muutakin kuin vain soittamista. Kerhosta muodostuu perhe, turvaverkko koko yliopistoajaksi. Monet tulevat ihan muualta Osakan yliopistoon, eikä heillä välttämättä ole kavereita ollenkaan. Mutta kun he liittyvät kerhoon, niin he löytävät oman ryhmänsä, jonka jäsenenä ahkeroida.

  

Kerhossa monet aloittavat soittamisen ihan nollasta. Näissä kerhoissa ei ole ulkopuolisia opettajia, vaan vanhemmat opiskelijat opettavat nuoria. Ja herranjumala, miten loistavia soittajia heistä on tullut vaan neljässä vuodessa?! Näin konsertissa sanoinkuvaamattoman loistavia esityksiä!



Kaikki tämä yhdessäolo ja rakkaus tiivistyy 追いコン:issa. Neljän vuoden ahkerointi, hauskat ja ei-niin hauskat muistot tulevat pintaan, ja kaikkien bändien soittajilla näkyi tippa jos toinenkin silmäkulmassa. Jo valmistuneet ystävätkin ovat saattaneet tulla takaisin soittamaan yhdessä. 追いコン on täynnä jälleennäkemisiä.

Tosi vaikea kirjoittaa tätä tekstiä, koska sydämessäni mulla on kaikki ajatukset ja tunteet selkeät, mutta kielellisesti en saa niitä esiin. Ei voi muuta sanoa kuin, että oli tosi hienot pari, kolme päivää ja juhlat sen jälkeen oli aika rankat (iltakymmenestä aamuviiteen, palasin kotiin klo 7 urgh)...

Aamun ensimmäisessä junassa oli aika väsynyt tunnelma... :D

Keväällä valmistuva ihana Uki <3 

Liikutuin syvästi tästä konsertista ja olen valmis aloittamaan taas bändihommat. Vaikka olen täällä vain yhden vuoden, niin haluan ahkeroida ihan yhtä paljon kuin muutkin.  頑張ります！