神戸とIKEA

Hei kaikki!

Anteeksi pitkä radio- ei kun blogihiljaisuus. Olen nyt viikon opiskellut uuden lukujärjestyksen mukaan ja pakko sanoa, ei tässä viikon aikana kamalasti ehdi muuta tehdä kuin läksyjä. Viikonloput olen ajatellut pyhittää sitten lököilylle. 

Vaikka syyskuu on perinteisesti taifuunien kausi, tämän vuoden lokakuu on ollut taifuuneja täynnä. Opettajamme sanoin:台風銀座 (taifuuginza), taifuuneja on paljon, niin kuin ihmisiä Ginzassa. Ginza on Tokion suosittu ostosalue, jonka suurin katu suljetaan viikonloppuisin autoilta, jotta ostoksilla olevat ihmiset voisivat kävellä rauhassa. Hassu fakta: yksi neliömetri tonttia Ginzalla maksaa n. 10 miljoonaa jeniä, eli ihan kaikilla kaupoilla ei ole mahdollisuutta sinne putiikkiaan perustaa.

Viime viikonloppuna piipahdimme Julian kanssa Kobeen (lausutaan Koobe). Menimme katsomaan Julian tuttavan Iwasakin kanssa afrikkalaista rumpuesitystä. Emme ehtineet kamalasti nähdä kaupunkia, mutta onneksi se on 30 minuutin ja 400 jenin päässä Osakasta, eli sinne voi kyllä piipahtaa toistekin. Kobe on satamakaupunki ja meren tuoksu tuo kotoisaa tunnelmaa. Jos joskus muutan Japaniin, haluan muuttaa joko Kobeen tai Yokohamaan, koska kumpikin on meren lähellä, samoin kuin Helsinki. 

Sunnuntaina lähdimme sitten porukalla Ikeaan! Mukana oli suomalainen Aini, ruotsalainen Anna ja japanilainen Takuma. Meinasi tulla tippa linssiin ruokaosastolla, kun siellä oli kaikkea tuttua. Japanin Ikeassa on muuten isompi valikoima eri ruokia, tarjolla oli vaikka mitä herkkuja… *kuola valuu* Koskaan ei ole Ikean lihapullat maistuneet niin hyvältä.

Lasten rakastama Anpanman-museo Kobessa

Vaihteeksi vähän ruotsia!

Näillä voisi syödä vaikka nauravia nakkeja!

 

Iwasakin ystävä

Kuvia Ikeasta:

Oli hiukan outoa mennä Ikeaan, kun ympärillä oli vaan japanilaisia...

Japanissa saa vielä persiljan lihapullien kanssa! (Suomessa ei...)

Nam ;)

Yleisön pyynnöstä vielä kuvia uudesta kännykästä...

 

キモカワ kimokawa "inhottava + söpö"

 Mukavaa alkavaa viikkoa!

梅田となんぱ

Tervehdys vaan kaikille.

Tänä viikonloppuna kävin sekä lauantaina että sunnuntaina Umeda-nimisessä kaupunginosassa. Umeda pähkinänkuoreen tiivistettynä on juna-asemia, kauppakeskuksia ja ruokapaikkoja. Siellä on pilvenpiirtäjiä, mm. Umeda Sky Building (梅田スカイビル) ja suurkaupungin meininkiä, jota ei esimerkiksi viime kirjoituksen Tsuruhashissa tai asumassani Minoossa oikein pääse maistamaan.

Lauantaina pyörittiin Kanan kanssa ympäriinsä ja hankittiin minulle vihdoin kännykkä. Päädyin ostamaan älypuhelimen, koska esim. karttatoiminto tulee tarpeeseen täällä Japanissa reissatessa. Halusin myös sellaisen kännykän, jolla voi katsoa televisiota. En tajua, miten olen pärjännyt Suomessa ilman älypuhelinta! Sitä on niin hauska räpläillä + voi välttyä junassa vaivaannuttavilta katseilta. Tiedättehän, kun ei oikein tiedä minne katsoisi ja yrittää välttää toisten ihmisten katseita?

Japanin kännykkäsysteemit on suomalaisen näkökulmasta vähän outoja, mutta eipä se mitään. Maassa maan tavalla.

Sunnuntaina lähdettiin sitten Julian kanssa uudestaan Umedaan. Hommasin kännykälleni suojakuoren, joka maksoi hikiset 2410 jeniä. Jostain syystä olin valinnut mallin, jolle ei oikein saanut mitään kivoja kuoria. Minun mallini kuoret olivat yhdessä rivissä maarajassa, kun taas esim. iPhonen kuoria on hyllytolkulla. Epistä!

Kauppakadulla pojat innostuivat poseeraamaan

Julian kanssa käveltiin aika pitkät matkat ja päädyttiin sitten erääseen Tenmangun pyhäkköön (天満宮). Siellä oli paljon ihmisiä hienoissa kimonoissa, etenkin lapsiperheitä. Ilmeisesti vastasyntyneet, 3-, 5- ja 7-vuotiaat lapset viedään käymään pyhäkössä. Toisin kuin muissa pyhäköissä, Tenmangussa oli jotenkin tosi liikuttava tunnelma. Se varmaan johtui siitä, kun monet perheet olivat kokoontuneet lastensa kanssa sinne… 

Pyhäkön takana oli käytettyjen kirjojen myyjiä. Katsellessani kirjoja luokseni tuli kaksi japanilaista pappaa, jotka alkoivat jutella kanssani. Julia liittyi seuraan ja mentiin sitten yhdessä kahvilaan rupattelemaan niitä näitä! Oli ihan hauskaa ja saatiin harjoitella vähän japania. 

Vähän ennen viittä meidän täytyi alkaa kiirehtiä, kun aurinko alkoi jo laskea. Suunnitelmissa oli nimittäin käydä katsomassa auringonlaskua Umeda Sky Buildingissa. Matkalla sinne huomasimme hirveän ihmisjoukon ja heidän keskellään komeita pop-tähden näköisiä miehiä! Kiljuvista tytöistä päättelimme, että kyseessä oli joku k-pop –yhtye. Näimme siis julkkiksia, mutta emme tiedä keitä! :D

Ehdimme juuri ja juuri katsomaan auringonlaskua. Harmi, ettei kamera koskaan oikein onnistu tallentamaan taivaan värejä ja vivahteita täydellisesti…

Päätimme vielä ennen kotiinlähtöä käydä syömässä jotain. Oli hiukan hankalaa löytää ruokapaikkaa, kun kaikki paikat olivat aivan täynnä ja ravintoloiden ulkopuolella oli kamalat jonot! Ostimme sitten crepet, täytetyt letut eräästä pikkukioskista. Siinä minä mussuttelin omaani, kun yhtäkkiä japanilainen (vähän limainen) pukumieslauma käveli ohi ja yksi heistä tuli kysymään: 飲みにいきませんか。”Lähtisitkö juomaan kanssamme?” Vastasin enemmän tai vähemmän kohteliaasti, että ei kiitos. Sitten miehet lähtivät pois, mutta tulivat vielä takaisin ja vilkuttelivat kovasti. Nauratti kamalasti! Tätäkö se kuuluisa Osakan nanpa (なんぱ, iskeminen) on? No, eipä käynyt heillä flaksi!

Paluumatka meni nopeasti, kun kuuntelimme Julian iPodilla 30 Seconds to Marsia. J Oli tosi mukava päivä!

Matkan varrella löydetty Ohatsu Tenjin -pyhäkkö on omistettu rakastavaisille

Toivomuksia

Pyhäkön kissa

Pitkästä aikaa hyvää kahvia!

 Tenmangu:

 

Umeda Sky Building on kamalan korkea!

Auringonlaskua oli katselemassa suuri määrä rakastavaisia

Vähän pimeä yhteiskuva...

Loppukevennykseksi Funasshi!

生野コリアタウン

Long time, no see!

Taas on viikko vierähtänyt täällä Minoon perukoilla. Viikkoon on lähinnä sisältynyt opiskelua, opiskelua ja vähän lisää opiskelua. Olen päättänyt tehdä niin, että viikot opiskelen enemmän tai vähemmän ahkerasti ja sitten viikonloppuna voin käydä katselemassa vähän kaupunkia. Viime viikon sunnuntaina tarkastelussa oli  Tsuruhashin (鶴橋) Korea Town!

Lähdin käymään Korea townissa halvan kosmetiikan ja k-popin löytämisen toivossa. En kyllä pettynyt! Sinne löytäminen oli hiukan vaikeaa, mutta paikallisten avulla löysimme kaverini Julian kanssa perille. Osakan Tsuruhashiin on keskittynyt suuri osa Japanin korealaisesta väestöstä. Korea Town on pitkä kauppakatu, jonka varrella nököttää vieri vieressä kosmetiikka-, k-pop –krääsä- ja ruokakauppoja. Parasta oli ruokakaupat, jotka tarjosivat erilaisia maistiaisia, mm. paistettua lihaa (焼き肉, yakiniku, joka on Korea Townin tunnusmerkki, joka paikassa tuoksuu käristetty liha nam) ja montaa erilaista kimchiä (yksinkertaistetusti korealaista tulista kaalia).

Halusin ostaa Korea Townista nimenomaan kasvonaamioita ja jotain muuta jännää kosmetiikkaa. Ostaessa piti vaan olla todella tarkka, koska nurkan takana olevasta kaupasta saattoi saada saman tuotteen paljon halvemmalla. Ei siis kannata ostaa heti ensimmäisestä kaupasta vaan kannattaa käydä kaikki läpi, jos vaan on aikaa.

K-poppia (korealaista poppia) en sitten tullut ostaneeksi, vaikka salaa joitakin bändejä fanitan… Jos totta puhutaan, minua alkaa helposti ahdistaa sellaiset kaupat, jotka on täynnä jotain tiettyjen näyttelijöiden tai laulajien kuvia! Viime vuoden kesänä kävin Tokion Harajukussa katsomassa AKB48-nimiselle tyttöbändille pyhitettyä kauppaa. Siellä oli kamalasti kaikenlaisia tuotteita, joihin oli painettu bändin jäsenten naamoja! En tiedä, minusta sellainen ihmispalvonta on vähän kummallista… Tietty se on ok teini-ikäisille, en voi väittää, ettenkö olisi itsekin ollut hulluna joihinkin bändeihin, mutta kun tietää, että suuri osa AKB48:n faneista on aikuisia miehiä, niin tulee vähän kummallinen olo.

Noh, palataan Korea Towniin! Söin myös ensimmäistä kertaa korealaista ruokaa, jos kimchin maistelua ei lasketa. Ruokapaikan nimi oli Panga Shokukoubou (http://www.rakuten.ne.jp/gold/panga/). Se oli aika suloinen, vähän ruokalamainen ravintola. Ateria oli tosi halpa, vain 600 jeniä. Ruuan nimeä en kyllä muista, mutta ihan hyvää oli. Yllättäen se ei ollut lainkaan tulista. Myöhemmin korealaiselta kaverilta kysyessäni hän sanoi, että se keitto on poikkeus korealaisessa keittiössä – korealainen ruokahan on tunnettu sen tulisuudesta!

Kaiken kaikkiaan Korea Town oli ihan mukava reissu ja oikein sopiva paikka sellaiselle, joka haluaa maistella erilaisia korealaisia makuja. ;) Lisätietoja täältä!

Kuvasta ei näy kamalan hyvin, mutta törmäsimme Terminaattoriin, jolla oli toisessa kädessä daikon ja toisessa kädessä kimchiä!

Obama-sukat?!

Tulista isolla T:llä!

Butausagi, possupupu

Tämä oli hyvää! 

Japanissa koirat ei sano hau hau vaan wan wan!

Kivaa viikonloppua kaikille! <3