最初の一週間

Hiphei!

Ensimmäinen viikko Japanissa takana. Viikkoon on kuulunut mm. 100 jenin kaupoissa ravaamista, papereiden täyttelyä, pieni flunssanpoikanen ja mandariinijellyä.

Aurinko nousee vuorten takaa

Kärsin vieläkin pienestä kulttuurishokista, mutta vähitellen alkaa tuntua siltä, että oikeasti asun täällä. Kotiutumista on edistänyt esimerkiksi lähisupermarketin löytäminen ja sen bonuskortin hankkiminen. Bonuskorteilla on mukavia etuja, esim. saa käydä täyttämässä vesipulloa ilmaiseksi. Täällä hanavesi on juomakelvotonta ainakin makunsa puolesta, siihen on tungettu aivan liian paljon klooria. 

Koti-ikävää on helpottanut läheisen kauppakeskuksen Skandinavia-teemainen leipomokahvila. Sieltä saa nimittäin sokerimunkkeja! Ainoa ero niissä on suomalaisiin se, että sokeri on jauhettu pienemmäksi. Namnam!

Supermarketissa ostosten tekeminen on vielä vähän hapuilua. En oikein tiedä mitä ruokaa täällä tekisin, enkä halua joka päivä mussuttaa supermarketin valmisbentolaatikkoja, vaikka ne todella hyviä ovatkin (ja illalla ne saa puoleen hintaan!). Tänään ajattelin testata kuppinuudeleita, joihin aion lisätä keitettyä kananmunaa ja kinkkua. Ostin myös vähän majoneesia, se on täällä todella suosittua. En ole suuri majoneesin ystävä, mutta se voi sopia ihan hyvin vaikkapa salaatin sekaan.

Jylhät vuoret ja konbini

Yksi masentava asia supermarketeissa on hedelmien hinnat. Banaanit ovat ainoa hintalaatusuhteeltaan hyvä diili. Rakastamani omenat taas myydään yksitellen n. 100 jenin hintaan, mikä on vähän ankeaa…

Suomessa lipitin maitoa joka päivä vähintään 1 litran, mutta tänne tultuani en ole juonut kuin yhden lasillisen kahvilassa (siihen oli muuten pistetty sekaan jäitä!). Suomalaiseen maitoon tottuneena on vaikea tottua japanilaisen maidon makuun. Maku on omituinen hylamaidon ja täysmaidon sekoitus, joten en tiedä mitä minun pitäisi siitä ajatella! Maistan tänään ensimmäistä kertaa japanilaista jugurttia, joten saa nähdä tuleeko siitä minun uusi kalsiuminlähteeni…

Tässä ihan asuntolani vieressä on jalkapallokenttä, jossa on jatkuvasti joku peli meneillään. Tähän mennessä olen nähnyt rugbya ja jalkapalloa. Tuleekohan jossain vaiheessa pesistä? Sitä minä vaan ihmettelen, että miten nämä japanilaiset jaksaa valtavassa helteessä juoksennella tuolla! Ja niillä on vielä kesälomakin… Pakko nostaa hattua, minusta ei olisi tuohon.

Sekä isot että pienet pelaavat:

 

Nojoo, lyhyempi teksti tällä kertaa. Ensi viikolla alkaa oikea opiskelu, huiiii! Nyt voisin vielä nauttia viimeisistä vapaista hetkistä ja lukea sarjakuvaa. Löysin BOOKOFF:ista Shirokuma Cafe –nimisen sarjakuvan, jota voin lämpimästi suositella kaikille! Ainoa huono puoli sarjakuvassa on se, että sitä lukiessa kahvihammasta alkaa väistämättä kolottaa… (Eikä täällä kampuksella saa oikein mistään tuoretta kahvia)

Bonuskuva:

Yksi lähistön kissajengin jäsenistä! Tässä lähellä olevassa mäessä asuu viiden kissa jengi, joka aina maukuu tervehdyksen kun siitä menee ohi. Miu mau!