Tapahtuipa kerran Osakassa: 梅田となんぱ

Tervehdys vaan kaikille.

Tänä viikonloppuna kävin sekä lauantaina että sunnuntaina Umeda-nimisessä kaupunginosassa. Umeda pähkinänkuoreen tiivistettynä on juna-asemia, kauppakeskuksia ja ruokapaikkoja. Siellä on pilvenpiirtäjiä, mm. Umeda Sky Building (梅田スカイビル) ja suurkaupungin meininkiä, jota ei esimerkiksi viime kirjoituksen Tsuruhashissa tai asumassani Minoossa oikein pääse maistamaan.

Lauantaina pyörittiin Kanan kanssa ympäriinsä ja hankittiin minulle vihdoin kännykkä. Päädyin ostamaan älypuhelimen, koska esim. karttatoiminto tulee tarpeeseen täällä Japanissa reissatessa. Halusin myös sellaisen kännykän, jolla voi katsoa televisiota. En tajua, miten olen pärjännyt Suomessa ilman älypuhelinta! Sitä on niin hauska räpläillä + voi välttyä junassa vaivaannuttavilta katseilta. Tiedättehän, kun ei oikein tiedä minne katsoisi ja yrittää välttää toisten ihmisten katseita?

Japanin kännykkäsysteemit on suomalaisen näkökulmasta vähän outoja, mutta eipä se mitään. Maassa maan tavalla.

Sunnuntaina lähdettiin sitten Julian kanssa uudestaan Umedaan. Hommasin kännykälleni suojakuoren, joka maksoi hikiset 2410 jeniä. Jostain syystä olin valinnut mallin, jolle ei oikein saanut mitään kivoja kuoria. Minun mallini kuoret olivat yhdessä rivissä maarajassa, kun taas esim. iPhonen kuoria on hyllytolkulla. Epistä!

Kauppakadulla pojat innostuivat poseeraamaan

Julian kanssa käveltiin aika pitkät matkat ja päädyttiin sitten erääseen Tenmangun pyhäkköön (天満宮). Siellä oli paljon ihmisiä hienoissa kimonoissa, etenkin lapsiperheitä. Ilmeisesti vastasyntyneet, 3-, 5- ja 7-vuotiaat lapset viedään käymään pyhäkössä. Toisin kuin muissa pyhäköissä, Tenmangussa oli jotenkin tosi liikuttava tunnelma. Se varmaan johtui siitä, kun monet perheet olivat kokoontuneet lastensa kanssa sinne…

Pyhäkön takana oli käytettyjen kirjojen myyjiä. Katsellessani kirjoja luokseni tuli kaksi japanilaista pappaa, jotka alkoivat jutella kanssani. Julia liittyi seuraan ja mentiin sitten yhdessä kahvilaan rupattelemaan niitä näitä! Oli ihan hauskaa ja saatiin harjoitella vähän japania.

Vähän ennen viittä meidän täytyi alkaa kiirehtiä, kun aurinko alkoi jo laskea. Suunnitelmissa oli nimittäin käydä katsomassa auringonlaskua Umeda Sky Buildingissa. Matkalla sinne huomasimme hirveän ihmisjoukon ja heidän keskellään komeita pop-tähden näköisiä miehiä! Kiljuvista tytöistä päättelimme, että kyseessä oli joku k-pop –yhtye. Näimme siis julkkiksia, mutta emme tiedä keitä! :D

Ehdimme juuri ja juuri katsomaan auringonlaskua. Harmi, ettei kamera koskaan oikein onnistu tallentamaan taivaan värejä ja vivahteita täydellisesti…

Päätimme vielä ennen kotiinlähtöä käydä syömässä jotain. Oli hiukan hankalaa löytää ruokapaikkaa, kun kaikki paikat olivat aivan täynnä ja ravintoloiden ulkopuolella oli kamalat jonot! Ostimme sitten crepet, täytetyt letut eräästä pikkukioskista. Siinä minä mussuttelin omaani, kun yhtäkkiä japanilainen (vähän limainen) pukumieslauma käveli ohi ja yksi heistä tuli kysymään: 飲みにいきませんか。”Lähtisitkö juomaan kanssamme?” Vastasin enemmän tai vähemmän kohteliaasti, että ei kiitos. Sitten miehet lähtivät pois, mutta tulivat vielä takaisin ja vilkuttelivat kovasti. Nauratti kamalasti! Tätäkö se kuuluisa Osakan nanpa (なんぱ, iskeminen) on? No, eipä käynyt heillä flaksi!

Paluumatka meni nopeasti, kun kuuntelimme Julian iPodilla 30 Seconds to Marsia. J Oli tosi mukava päivä!