カラオケに行けなかった

Hei,

Tänään olen pitänyt lepopäivää, kun viime viikko oli aika rankka.

Japanissa on hiukan erilainen kurssivalintasysteemi kuin Suomessa. Täällä Osakan yliopistossa on kahden viikon kurssien ”kokeiluaika”, jonka aikana voi käydä millä kursseilla tahansa ja käydä kurkkaamassa, että opiskellaanko siellä itselle sopivia asioita. Halusin käydä mahdollisimman monilla kursseilla tämän viikon aikana, joten esim. torstai oli ihan mahdottoman pitkä päivä (8.50-17.50).

En ole ihan vielä päättänyt mitä kursseja otan, mutta vahvoilla ovat esimerkiksi Osaka-kurssi, jossa pyöritään ympäri Osakaa ja maistellaan kaikkia jänniä herkkuja. Toinen yllättäjä oli Japanin muinaishistorian kurssi, jolla ensimmäisellä tunnilla käytiin läpi Japanin luomiskertomusta. Kolmas kurssi, jolle haluan ehdottomasti mennä, on Japanin matsuri-kurssi. Paljon on valinnanvaraa, mutta eniten päänvaivaa ovat tuottaneet kielikurssit. En yhtään tiedä, mille kurssille minun kannattaisi mennä! Yritän selvitellä asiaa vielä ensi viikolla.

Eilen lähdettiin sitten opiskelijaporukalla karaokeen. Olin odottanut tätä tosi paljon, koska olin jo salaa harjoitellut paria biisiä juuri tällaisia tilanteita varten. Paikalle päästyämme meille sanottiin, että ei onnistu. Tai onnistuu, jos kaikki hengailee siellä neljään asti aamulla. No sehän ei sopinut, sillä viimeinen bussi kotia kohti lähti jo 22.10 Minoon asemalta, ja 2000 jeniä kahden tunnin laulannasta tuntui hiukan suolaiselta hinnalta.

Laulut jäi sitten laulamatta, mutta mentiin syömään paikalliseen izakayaan (居酒屋). Siellä oli paljon kännisiä salarymaneja viettämässä iltaa. Olisittepa nähneet pappojen ilmeet, kun ovesta pyrähti sisään melkein 30 ulkomaalaista! Oli ihan hyvää ruokaa ja seurassakaan ei ollut paljoa valittamista. Kunnon 飲み会 (nomikai, japanilainen illanvietto, jossa kaikille tilataan yhteiset ruuat ja juomat, lopuksi lasku pistetään kaikkien kanssa tasan) illasta ei oikein tullut, kun ihmiset olivat luulleet, että kaikki ottaisivat omat annokset. Onneksi ihmiset lämpenivät yhteissyömisen ajatukselle ja saatiin tilattua kaikkea hyvää pöytään. Oli ihan mukava ilta.

En ole ihan vielä tottunut tähän vaihtarielämään. En osaa olla isossa porukassa, tulee usein tosi yksinäinen olo vaikka ympärillä on paljon ihmisiä. En ole vielä saanut hyviä kavereita, kun kaikki tuntuvat liikkuvan mieluummin omanmaalaisten kavereidensa kanssa. Thaimaalaiset hengailevat keskenään, venäjää puhuvat keskenään. Siihen on vaikea mennä mukaan, kun ei osaa kieltä ja muutenkin tulee aika vaivaantunut olo. Joka päivä ikävöin Tokioon, viime kesän guesthouseen, jossa pystyi hengailemaan ihmisten kanssa vapaammin. Mutta kyllä tämä tästä, oon ollut täällä vasta 2 viikkoa. Tässä on vuosi aikaa saada uusia kavereita! Aloitan myös ensi viikolla language exchangen Kana-nimisen tytön kanssa, joka oli vuoden Suomessa vaihdossa. J

Uusista kavereista tuli mieleen, että käväisin tässä yksi päivä läheisellä bänditreeniksellä. Kana esitteli minulle Shoukon, joka kutsui minut saman tien katsomaan hänen bändinsä harjoituksia. Oli tosi kivaa päästä näkemään bänditoimintaa ja tavata uusia ihmisiä. Katsotaan vielä osallistunko bändikerhoon vai viekö sinfoniaorkesteri minut mukanaan… Bänditreenis olisi ainakin lähellä ja voisin käydä siellä muutenkin soittamassa itsekseni. Uusi bändiprojekti voisi olla aika hauska tapa tutustua ihmisiin ja purkaa tätä sekaista tunnelmaa.

Lopuksi hiukan kuvia:

Joltakin oli jäänyt pieni kenkä...

Matcha-jäätelö on parasta <3

Iltamaisema

Lapsia leikkimässä läheisellä pihalla

Asuntola

Alustava lukujärjestys, joka on jo muuttunut moneen kertaan tämän kuvan ottamishetken jälkeen...

Luentojen jälkeen

Söpö nuudelipakkaus

Pistekirjoitusta tölkissä

Onkohan tämä maisema plagioitu siitä Vallilan kankaasta?
Vertaa itse!

Bussimatka kotiin klo 22 jälkeen... Hiljaista

Kivaa viikonloppua kaikille! o/