生野コリアタウン

Long time, no see!

Taas on viikko vierähtänyt täällä Minoon perukoilla. Viikkoon on lähinnä sisältynyt opiskelua, opiskelua ja vähän lisää opiskelua. Olen päättänyt tehdä niin, että viikot opiskelen enemmän tai vähemmän ahkerasti ja sitten viikonloppuna voin käydä katselemassa vähän kaupunkia. Viime viikon sunnuntaina tarkastelussa oli  Tsuruhashin (鶴橋) Korea Town!

Lähdin käymään Korea townissa halvan kosmetiikan ja k-popin löytämisen toivossa. En kyllä pettynyt! Sinne löytäminen oli hiukan vaikeaa, mutta paikallisten avulla löysimme kaverini Julian kanssa perille. Osakan Tsuruhashiin on keskittynyt suuri osa Japanin korealaisesta väestöstä. Korea Town on pitkä kauppakatu, jonka varrella nököttää vieri vieressä kosmetiikka-, k-pop –krääsä- ja ruokakauppoja. Parasta oli ruokakaupat, jotka tarjosivat erilaisia maistiaisia, mm. paistettua lihaa (焼き肉, yakiniku, joka on Korea Townin tunnusmerkki, joka paikassa tuoksuu käristetty liha nam) ja montaa erilaista kimchiä (yksinkertaistetusti korealaista tulista kaalia).

Halusin ostaa Korea Townista nimenomaan kasvonaamioita ja jotain muuta jännää kosmetiikkaa. Ostaessa piti vaan olla todella tarkka, koska nurkan takana olevasta kaupasta saattoi saada saman tuotteen paljon halvemmalla. Ei siis kannata ostaa heti ensimmäisestä kaupasta vaan kannattaa käydä kaikki läpi, jos vaan on aikaa.

K-poppia (korealaista poppia) en sitten tullut ostaneeksi, vaikka salaa joitakin bändejä fanitan… Jos totta puhutaan, minua alkaa helposti ahdistaa sellaiset kaupat, jotka on täynnä jotain tiettyjen näyttelijöiden tai laulajien kuvia! Viime vuoden kesänä kävin Tokion Harajukussa katsomassa AKB48-nimiselle tyttöbändille pyhitettyä kauppaa. Siellä oli kamalasti kaikenlaisia tuotteita, joihin oli painettu bändin jäsenten naamoja! En tiedä, minusta sellainen ihmispalvonta on vähän kummallista… Tietty se on ok teini-ikäisille, en voi väittää, ettenkö olisi itsekin ollut hulluna joihinkin bändeihin, mutta kun tietää, että suuri osa AKB48:n faneista on aikuisia miehiä, niin tulee vähän kummallinen olo.

Noh, palataan Korea Towniin! Söin myös ensimmäistä kertaa korealaista ruokaa, jos kimchin maistelua ei lasketa. Ruokapaikan nimi oli Panga Shokukoubou (http://www.rakuten.ne.jp/gold/panga/). Se oli aika suloinen, vähän ruokalamainen ravintola. Ateria oli tosi halpa, vain 600 jeniä. Ruuan nimeä en kyllä muista, mutta ihan hyvää oli. Yllättäen se ei ollut lainkaan tulista. Myöhemmin korealaiselta kaverilta kysyessäni hän sanoi, että se keitto on poikkeus korealaisessa keittiössä – korealainen ruokahan on tunnettu sen tulisuudesta!

Kaiken kaikkiaan Korea Town oli ihan mukava reissu ja oikein sopiva paikka sellaiselle, joka haluaa maistella erilaisia korealaisia makuja. ;) Lisätietoja täältä!

Kuvasta ei näy kamalan hyvin, mutta törmäsimme Terminaattoriin, jolla oli toisessa kädessä daikon ja toisessa kädessä kimchiä!

Obama-sukat?!

Tulista isolla T:llä!

Butausagi, possupupu

Tämä oli hyvää! 

Japanissa koirat ei sano hau hau vaan wan wan!

Kivaa viikonloppua kaikille! <3

カラオケに行けなかった

Hei,

Tänään olen pitänyt lepopäivää, kun viime viikko oli aika rankka.

Japanissa on hiukan erilainen kurssivalintasysteemi kuin Suomessa. Täällä Osakan yliopistossa on kahden viikon kurssien ”kokeiluaika”, jonka aikana voi käydä millä kursseilla tahansa ja käydä kurkkaamassa, että opiskellaanko siellä itselle sopivia asioita. Halusin käydä mahdollisimman monilla kursseilla tämän viikon aikana, joten esim. torstai oli ihan mahdottoman pitkä päivä (8.50-17.50).

En ole ihan vielä päättänyt mitä kursseja otan, mutta vahvoilla ovat esimerkiksi Osaka-kurssi, jossa pyöritään ympäri Osakaa ja maistellaan kaikkia jänniä herkkuja. Toinen yllättäjä oli Japanin muinaishistorian kurssi, jolla ensimmäisellä tunnilla käytiin läpi Japanin luomiskertomusta. Kolmas kurssi, jolle haluan ehdottomasti mennä, on Japanin matsuri-kurssi. Paljon on valinnanvaraa, mutta eniten päänvaivaa ovat tuottaneet kielikurssit. En yhtään tiedä, mille kurssille minun kannattaisi mennä! Yritän selvitellä asiaa vielä ensi viikolla.

Eilen lähdettiin sitten opiskelijaporukalla karaokeen. Olin odottanut tätä tosi paljon, koska olin jo salaa harjoitellut paria biisiä juuri tällaisia tilanteita varten. Paikalle päästyämme meille sanottiin, että ei onnistu. Tai onnistuu, jos kaikki hengailee siellä neljään asti aamulla. No sehän ei sopinut, sillä viimeinen bussi kotia kohti lähti jo 22.10 Minoon asemalta, ja 2000 jeniä kahden tunnin laulannasta tuntui hiukan suolaiselta hinnalta.

Laulut jäi sitten laulamatta, mutta mentiin syömään paikalliseen izakayaan (居酒屋). Siellä oli paljon kännisiä salarymaneja viettämässä iltaa. Olisittepa nähneet pappojen ilmeet, kun ovesta pyrähti sisään melkein 30 ulkomaalaista! Oli ihan hyvää ruokaa ja seurassakaan ei ollut paljoa valittamista. Kunnon 飲み会 (nomikai, japanilainen illanvietto, jossa kaikille tilataan yhteiset ruuat ja juomat, lopuksi lasku pistetään kaikkien kanssa tasan) illasta ei oikein tullut, kun ihmiset olivat luulleet, että kaikki ottaisivat omat annokset. Onneksi ihmiset lämpenivät yhteissyömisen ajatukselle ja saatiin tilattua kaikkea hyvää pöytään. Oli ihan mukava ilta.

En ole ihan vielä tottunut tähän vaihtarielämään. En osaa olla isossa porukassa, tulee usein tosi yksinäinen olo vaikka ympärillä on paljon ihmisiä. En ole vielä saanut hyviä kavereita, kun kaikki tuntuvat liikkuvan mieluummin omanmaalaisten kavereidensa kanssa. Thaimaalaiset hengailevat keskenään, venäjää puhuvat keskenään. Siihen on vaikea mennä mukaan, kun ei osaa kieltä ja muutenkin tulee aika vaivaantunut olo. Joka päivä ikävöin Tokioon, viime kesän guesthouseen, jossa pystyi hengailemaan ihmisten kanssa vapaammin. Mutta kyllä tämä tästä, oon ollut täällä vasta 2 viikkoa. Tässä on vuosi aikaa saada uusia kavereita! Aloitan myös ensi viikolla language exchangen Kana-nimisen tytön kanssa, joka oli vuoden Suomessa vaihdossa. J

Uusista kavereista tuli mieleen, että käväisin tässä yksi päivä läheisellä bänditreeniksellä. Kana esitteli minulle Shoukon, joka kutsui minut saman tien katsomaan hänen bändinsä harjoituksia. Oli tosi kivaa päästä näkemään bänditoimintaa ja tavata uusia ihmisiä. Katsotaan vielä osallistunko bändikerhoon vai viekö sinfoniaorkesteri minut mukanaan… Bänditreenis olisi ainakin lähellä ja voisin käydä siellä muutenkin soittamassa itsekseni. Uusi bändiprojekti voisi olla aika hauska tapa tutustua ihmisiin ja purkaa tätä sekaista tunnelmaa.

Lopuksi hiukan kuvia:

Joltakin oli jäänyt pieni kenkä...

Matcha-jäätelö on parasta <3

Iltamaisema

Lapsia leikkimässä läheisellä pihalla

Asuntola

Alustava lukujärjestys, joka on jo muuttunut moneen kertaan tämän kuvan ottamishetken jälkeen...

Luentojen jälkeen

Söpö nuudelipakkaus

Pistekirjoitusta tölkissä

Onkohan tämä maisema plagioitu siitä Vallilan kankaasta?
Vertaa itse!

Bussimatka kotiin klo 22 jälkeen... Hiljaista

Kivaa viikonloppua kaikille! o/

ムカデ

Hei vaan kaikki,

Minun piti kirjoittaa tällä kertaa asuntolaelämästä, mutta eräs 5 cm pitkä ikävä "ystävä" esti minua tekemästä sitä. Nimittäin mukade, japanilainen tuhatjalkainen. Se voi kasvaa jopa 20 cm pitkäksi ja se tykkää majailla erityisesti ihmisten kengissä. Se on myrkyllinen ja sen purema kuulemma sattuu tosi paljon.

Eilen illalla nukkumaan mennessäni tarkistin vielä sängyn yläpäädyn tauksen. Onneksi tarkistin, sillä siellä oli ikävän näköinen yövieras...

Löydettyäni mukaden, ryhdyin nopeasti tuumasta toimeen. Tein tällaisen viritelmän muovipurkista ja maalarinteipistä:

Teipattuani sen kiinni, en oikein tiennyt mitä tehdä. Kirjoitin sitten Facebookiin paniikkitilapäivityksen, ja LUOJAN KIITOS eräällä neljännen kerroksen unkarilaisella kaverilla oli hyönteismyrkkyä. Hän tuli onneksi vielä tappamaan sen, itse en olisi pystynyt! Vaivanpalkaksi annoin Angry Birds –tikkarin. :D

Tänään minun pitää käydä ostamassa myrkkyä vastaisen varalle. En kyllä tiedä miten se oli päässyt viidenteen kerrokseen asti.